Muistiinpanoja väitöskirjasta

NIINKÖ ON JOS SILTÄ NÄYTTÄÄ (jaksosta 6)

Kuva ja mielikuva Suomen valtaresursseina kansainvälisessä politiikassa

Akateeminen väitöskirjaTampereen yhteiskuntatieteellinen tiedekunta Anne koski 2005 (kirjat www.tutkijaliitto.fi)


5. MIELIKUVA ULKOPOLITIIKAN MUUTTUMATTOMUUDESTA EU-JÄSENENÄ

TULOKSIA

Uutisista ei löytynyt Britannian kauppaministeri Michael Hesseltinen yrityksestä houkutella Suomea federalismin vastaiseen rintamaan EU:ssa.

Myöskään uutista eduskunnan puolustusvaliokunnan lausunnosta ei YLE:n tai FST:n uutisissa nähty. Lausuntoa moni tulkitsi jopa niin, että EU-jäsenyys voi johtaa NATO-jäsenyyteen.

Normaali diplomaattinen kanssakäyminen näyttäisi tuottavan viestintää, joka luonnehtii toimijoiden välisiä suhteita. Mutta tämä ei selitä viiteryhmäviestinnän esiintymistä yksistään vaan useissa uutisissa huomio on suoraan suunnattu pois neuvottelukysymyksestä viiteryhmäviestinnän avulla(159).

Valtioneuvoston selonteossa EY-jäsenyyden vaikutuksista Suomelle tunnustetaan, että jäsenyys toisi merkittäviä velvoitteita YUTP:ssä (=yhteinen ulko- ja turvallisuus- politiikka). Samalla todetaan, että pysyvät erivapaudet ovat vaikeasti saatavissa.

Tästä hyvin selkeästä peruslähtökohdasta huolimatta Suomen ulkopoliittinen johto pyrkii julkisuudessa mielikuvaan, ettei EU-jäsenyys tulisi muuttamaan merkittävästi Suomen ulkopolitiikkaa tai Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittista asemaa.

Ylin ulkopoliittinen johto piti uutisissa eri tavoin yllä ajatusta puolueettomuuden ja EU-jäsenyyden yhteensovittamismahdollisuudesta aina vuoden 1993 loppuun asti(160).

***

VAIHEITA 1

Aineiston ensimmäinen uutinen on syntynyt, koska media on käynyt 10.1.1992 haastattelemassa komission neuvonantajaa, joka neuvoo Suomea jättämään reunaehdot hakemuksesta pois, mikäli Suomi haluaa jäseneksi ennen vuosituhannen vaihdetta(161).

TV-uutiset 10.1.1992:

Pääministeri Esko Ahon esittämien siirtymäkausien hyväksymistä pidetään kuitenkin todennäköisempänä kuin sitä, että EY:ssä hyväksyttäisiin pysyviä poikkeuksia(162).

Vierailu-uutiset (= eri maiden edustajia Suomessa):

Jäsenmaista Britannia ja Ranska antavat ymmärtää, että jäsenyys ja puolueettomuus voisivat olla jopa yhteen sovitettavissa neuvotteluissa.

Saksa korostaa EU:N turvallisuuspoliittista ulottuvuutta ja Belgia viestii aukottomasti koko neuvotteluprosessin ajan, ettei puolueettomuus ole EU-jäsenelle mahdollista(163).

TV-uutiset 18.2.1992:

Belgian ulkoministeri Mark Eyskensin mukaan Suomen tulisi EY:n jäsenenä hyväksyä EY:n tiivistyvä yhteistyö myös puolustuspolitiikassa. Puolueettomuuteen vetoaminen ei tässä suhteessa anna erivapauksia.

Eyskensin kanssa neuvotellut ulkoministeri Paavo Väyrynen puolestaan uskoo, että EY-maissa ymmärretään, miksi Suomi pitää puolueettomuutta esillä(165).

Ennen jäsenyyshakemuksen jättämistä Saksan liittokansleri Kohl vieraili juhlapuhuja- na Pohjoismaiden neuvoston juhlaistunnossa Helsingissä 5.3.92. Kohl korosti uutisen puhelainauksessa Maastrichtin sopimuksen turvallisuuspoliittista ulottuvuutta: ”Euroopan unionin turvallisuus- ja puolustuspolitiikka on sidoksissa nimenomaan Atlantin liittoon(165).”

Aho ei ota suoraan kantaa siihen, mitä Kohl sanoo, vaan toteaa:

”Neuvotteluissa selvitetään se, onko EY valmis hyväksymään sen, että sen jäsenmaana on maa, joka harjoittaa sellaista politiikkaa, kun Suomi on ilmoittanut harjoittavansa”.

Näin katsoja joutuu jälleen kerran erotuomariksi Saksan ja Suomen päättäjien kannanottojen välillä.

Ranskan edustajat eivät uutisen kuluessa kuitenkaan suoraan lausu näistä asioista mitään, vaan puolueettomuusajatus on pääministeri Ahon tulkinta(167).

Vahvistamatta mitään EU-maiden tai komission julki tuomaa tulkintaa ja pitämällä jääräpäisesti julkisesti kiinni niihin nähden erilaisista tulkinnoista Suomen hallitus onnistuu pitämään puolueettomuusasian avoimena ja luomaan vaikutelmaa siitä, että asia on neuvoteltavissa(170).


Ennen hakemuksen jättämistä kukaan suomalaispoliitikko ei uskaltaudu arvioimaan todellisia neuvottelumahdollisuuksia puolueettomuusasiassa avoimesti vaan hallituksen pyrkimyksenä on pitää asia epämääräisenä ja tätä kautta hallittavissa (170- 171).

Ulkoministeri Väyrysen linjaukset ovat harhaanjohtavia. Liittoutumattomuus ei ole sama asia kuin puolueettomuus van siitä on jäljellä vain kova ydin.

Halutaanko epämääräisiä merkityksiä pitää esillä kotiyleisön vai esimerkiksi Venäjän-suhteiden vuoksi, voi vain arvailla.


Hakemus jätettiin lyhyemmän kaavan mukaan eli siinä ei ole mainittu mitään reunaehtoja. Asiantila todetaan uutisissa, mutta kukaan johtopoliitikoista ei tullut julkisuuteen selittämään tarkemmin, miksi reunaehdoista on luovuttu(172).


VAIHEITA 2

YUTP:N käsittely jäsenyysneuvotteluissa alkoi 9.11.1993 ja asiakohta lyötiin lukkoon jäsenyyskonferenssissa 21.12.1993.

Suomi pyrki ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa koskevista asioista sopimiseen ongelmattomaksi julistettuna ja sitä kautta yksityiskohtiin menemättä.

Tässä epäonnistuttiin lähes täysin. Syynä epäonnistumiseen oli ennen muuta se, että EU alkoi epäillä kandidaattimaiden halua sitoutua YUTP:hen ja halusi siksi varmistaa asian mahdollisimman yksiselitteisesti asiaa koskevalla julistuksella.

Ulkoministeri Haavisto ei myönnä neuvottelutappiota edes hetkellä, jolloin hakijamaat sitoutuvat YUTP:tä koskevaan julistukseen(180).

Lissabonin huippukokousta varten valmisteltu EU:n sisäinen muistio (= Ruotsin radion haltuunsa saama raportti):

Taustamuistiossa jäsenkandidaateilta ehdotettiin vaadittavaksi täyttä sitoutumista EU:n turvallisuuspoliittisen yhdentymisen syventämiseen aina WEU-jäsenyyttä ja NATO- jäsenyyttä myöten.

Veli Sundbäck muistuttaa, että vasta päätökset sitovat Suomea(181).

Suomessa lausunnon antaa jäsenyysneuvotteluista vastaava virkamies, samalla kun poliittinen johto pysyy hiljaa. Tällä menetelmällä asia saa mahdollisimman vähän huomiota.

Uutinen pyrkii todella puhumaan asiat halki. Mutta media ei voi tätä yksipuolisesti tehdä, jos valtiovalta ei mitenkään reagoi.

TV-uutiset 26.6.1992:

EY edellyttää jäsenhakijoilta ehdotonta suostumista Maastrichtin liittosopimukseen. Suomelle ei suoda mitään poikkeuksia EY:n ulko- ja puolustuspolitiikasta(183).

Seuraavassa uutisessa on haastateltu ulkomaankauppaministeri Salolaista. Uutisesta voi saada käsityksen, että neuvotteluvaraa vieläkin olisi(185).

Samalla kun Salolainen tunnustaa, että ulko- ja turvallisuuspolitiikassa on uudelleen määrittely edessä muutaman vuoden sisässä, hän sanoo myös, että ”meidän ei kannata ennakoida sitä tilannetta yksityiskohtaisesti vielä. Se nähdään sitten neuvottelupöydässä viime kädessä mikä tämä suhde tulee olemaan”.

Salolainen myöntää, että Maastrichtin velvoitteisiin on sitouduttu, mutta samalla hämmentää: ”mitä ne sitten käytännössä ovat yksityiskohtaisesti, niin se on toinen asia”.

Vielä komission virallisen mielipiteen julkistamisen yhteydessäkin marraskuun alussa 1992 ulkoministeri Väyrynen puhuu puolueettomuudesta, mitä voi pitää suoranaisena harhaanjohtamisena(186).

TV-uutiset 4.11.92:

Suomalaisen haastateltavan asenne on salaileva ja EU:n edustajan avoin. Suurlähettiläs Liikanen ehtii kuitenkin paljastaa, että hän pitää Avis:ta melko kielteisenä.

Jälkimmäinen uutinen:

Salolainen ja varsinkin Väyrynen saivartelevat puolueettomuudesta ja pitävät yllä

puolueettomuusmahdollisuuksia. Toimittaja nosta esiin ristiriitaisuuksia.

Ennen neuvotteluiden alkamista YUTP:stä ainoa ulkopoliittinen toimija Suomessa, joka epäilee julkisesti puolueettomuutta EU-jäsenenä, on eduskunnan ulkoasiain- valiokunta 4.6.1992 (189).

TV-uutiset 4.6.1992:

Kari toivonen

Eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja Pertti Paasio pitää mahdollisena, että Suomen on luovuttava puolueettomuudesta liittyessään EY:hyn. Ulkoasiainvaliokunnan tänään valmistuneessa EY-mietinnössä puolueettomuuden ja EY –jäsenyyden yhteyttä pidetään ongelmallisena. Puolueettomuus jätettiin kuitenkin edelleen jäsenyysneuvottelujen tavoitteeksi.

Riikka Uosukainen

Puolueettomuus sisältäisi itsenäisen puolustuksen ja sotilaallisen liittoutumatto- muuden. Päätös ei ollut yksimielinen, SDP:n Jaakonsaari ja Tuomioja sekä RKP:n Donner pitivät puolueettomuutta epärealistisena.

Tuomioja: Ei haluta tehdä tästä avointa riitakysymystä hallituksen kanssa, varsinkin kun hallituksen ulkopoliittiset ja puolueettomuutta koskevat määritelmät muuttuvat tällä hetkellä lähes viikottain samassa tahdissa kuin eurooppalainen ympäristökin (190).

Presidentti (=Koivisto) ei Brysselin tiedotustilaisuudessa viittaa muistioon, vaan lähtee siitä, että Suomen ulkopoliittinen linja on syytä pitää entisenä, koska Suomi ei vielä ole EU-maa(192).

Lausuntoa media ei saa muistiosta seuraavana päivänä myöskään pääministeriltä.

Puolustusulottuvuuden osalta Suomi toteaa (= muistiossa) että uusia ratkaisuja on tulossa vasta 1996. Länsi-Euroopan unioni WEU:n suomi uskoo kehittyvän ensivaiheessa kriisinhallinnan välineeksi.

Noin viikon päästä julkaistu komission mielipide on eri mieltä muistion tulkintojen kanssa. Komission käsityksen mukaan puolueettomuus ei ollut yhteen sovitettavissa edes ytimeensä supistettuna YUP:n kanssa, eikä WEU:n toiminta tulisi jäämään pelkäksi kriisinhallinnaksi(193).

Arkistokuva herättää kysymyksen:

Tiedettiinkö mihin hakemuksen jättämisellä ylipäätään ryhdyttiin, tätäkö todella haluttiin ja mihin vielä on varauduttava.

Sijoittamalla muistion hakemuksen jättämiskontekstiin toimittaja luo selvästi käsitystä, että kansaa on höynäytetty lyhyellä hakemuksella.

Media tekee nyt poliittisia johtopäätöksiä, joita sen olisi pitänyt tehdä jo huomattavasti aikaisemmin.

Ulkopolitiikan ylin johto ei tässä yhteydessä, eikä myöhemminkään tule omalla naamallaan kertomaan puolueettomuuden tulevaisuudesta(195).

(Suomessa huhtikuussa 1993 vieraileva Belgian pääministeri Jean-Luc) Dehaene torjuu puolueettomuuden omiin arvioihinsa nojautuen selvin sanoin ja ottaa esille myös sen, että suhteessa EU:hun Suomi on jo asian myöntänyt.

Koska kuvissa läsnä olevat suomalaispoliitikot eivät lausu itse asiassa mitään ja koska toimittajan juonnossa kysymys on muotoiltu niin kohtalokkaasti, katsojalle syntyy mielikuva suomalaisten toimettomuudesta ja alistuneisuudesta(197).


VAIHEITA 3

Samalla kun puolueettomuusasia alkaa väistyä taka-alalle itse neuvotteluprosessin edetessä kohti ulko- ja turvallisuuspoliittisten neuvottelukohtien avaamista, suhde WEU:hun nousee pintaan.

Keskustelu kävi tässä yhteydessä jopa niin vilkkaana, että Koivisto joutui reagoimaan siihen järjestämällä tiedotustilaisuuden 12.11.1992. Koiviston mukaan Suomen suhdetta WEU:hun ei voitu vielä määritellä ja NATO-jäsenyyttä hän piti teoreettisena.

Länsi-Euroopan unioni WEU:n pääsihteerin (=Van Eekelen) Suomen-vierailu 16.11.92 osui kotimaisen keskustelun kuumentuneeseen vaiheeseen. Vierailu konkretisoi uutisissa sen, että suhteita tähän järjestöön oltiin luomassa.

Van Eekelen tapaa kuvissa presidentti Koiviston ja kenraali Hägglundin. Koivisto ja Hägglund eivät sano tässä yhteydessä yhteisestä puolustuksesta halaistua sanaa (200).

TV-uutiset 16.11.92:

Eekelenin tulkinnan mukaan liittyminen EY:hyn merkitse valmiutta osallistua aktiivisesti ulkopolitiikkaan, mikä puolestaan voi tarkoittaa yhteistä diplomatiaa, talouspakotteita ja lopulta myös sotilastoimia(199-200).

Valtio: Etuna toimintatavassa on, että kun kaikki vaihtoehdot ovat auki, mihinkään ei erityisesti tarvitse ottaa kantaa.

Pääministeri Ahon puheessa (= Wilton Park konferenssi 16.9.93) korostettiin Suomen avoimuutta ”näköpiirissä olevien vaihtoehtojen suhteen” ja puhuttiin ”kokonaisvaltai- sesta turvallisuudesta”, jota EU-jäsenyys lisäisi.

Käsittääkseni tämä on ensimmäinen kerta kun hallitus puhuu puolustusyhteistyöstä (201).

Antamassaan haastattelussa jutunlopussa Aho torjuu NATO-jäsenyyden tarpeellisuuden ja korostaa erilaisia muita tuvallisuusyhteistyömahdollisuuksia Euroopassa(202).

***

TV-Nytt 5.11.92:

Heti komission mielipiteen julkistamisen jälkeen 5.11. 92 pääesikunnan päällikkö kenraali Hägglund arveli EU-jäsenyyden johtavan puolustusyhteistyöhön WEU:ssa tai NATO:ssa(198-199).

Syksyllä 1992 ja kesällä 1993 UM:n osastopäällikkö Jaakko Blomberg tiedotti lehdistössä yhteyksien tiivistämisestä WEU:n kanssa.

Ulkopoliittisen instituutin johtaja Vaahtoranta totesi, että ulkopoliittinen johto ottaisi WEU- tai NATO-jäsenyydessä tietoisen riskin joutumisesta Länsi-Euroopan rinnalla konfliktiin Venäjän kanssa(198-199).

***

Presidentti Koiviston EU-parlamentissa pitämä puhe 16.11.93 on toinen puheista, joilla Suomen linjaa pyrittiin selventämään ulospäin(202).

EU-parlamentissa pidetyssä puheessa ilmennyt mitään uutta, mistä voi tehdä sellaisen johtopäätöksen, että ulkopoliittinen linja ei ole muuttunut.

Suomi ei edes itse pyri enää pitämään kiinni puolueettomuudestaan(203).

***

Itävalta on ottamassa WEU- tarkkailija-aseman. Ruotsi ja Suomi lykkäävät yksityiskohtaisemmat sitoumukset vuoden 1996 hallitusten välisen konferenssin jälkeiseen aikaan(204).

***

Kun Suomi joulukuussa 1993 hyväksyi virallisesti YUTP:n neuvotteluissa 21.12. ei uutisissa yksilöidä, mitä tämä konkreettisesti tarkoittaa.

Kandidaattimaat joutuivat taipumaan yhteiseen julistukseen, joka julkistettiin kyseisessä ministerikokouksessa. Julistuksen sanamuodossa kandidaatti- ja jäsenmaat sitoutuvat EU-sääntöjen ja velvoitteiden hyväksymisen yhtäläisesti(207).

Samalla kun kaikille alkaa käydä selväksi, että Suomen asema puolueettomana maana tule muuttumaan jäsenyyden myötä, hallitus venkoilee WEU-tarkkailija-aseman julkistamisen kanssa aina kansanäänestysviikolle asti.

Eduskunnan puolustusasiainvaliokunnan lausunnon synnyttämän kohun takia pääminiteri paljastaa viisi päivää ennen kansanäänestystä, että Suomi suunnittelee WEU-tarkkailija-asemaan hakeutumista EU-jäsenenä(208).

YHTEENVETOA

Kahdestakymmenestäyhdestä uutisesta yhdeksän pyrkii avoimesti kyseenalaistamaan Suomen puolueettomuuden tai kertomaan, ettei neuvotteluvaraa asiassa enää ole.

Näistä ainoastaan yhdessä on äänessä suomalainen toimija, eduskunnan ulko- asiainvaliokunta.

Ammattipiireissä puolueettomuuspolitiikan vanhentumista on Suomessakin ennakoitu jo 80-luvun lopulta lähtien. Silti laajoille kansalaispiireille puolueetto- muudesta luopuminen tuli eteen yllättäen.

Presidentti Koivisto on myöhemmin kertonut pitäneensä varauksien läpimenoa epärealistisena(210).

Puolueettomuustoiveiden keinotekoisella ylläpitämisellä pystyttiin luomaan suotuisaa ilmapiiriä hakemuksen jättämistä varten. Tietoisesta vedätyksestä hallitus ei joutunut tekemään kameran edessä tiliä.

EU-journalismista vastuussa olleet toimittajat ovat tutkimushaastatteluissa myöntäneet, että jäsenyyshakuprosessin aikana Venäjän uhkaa ja Maastrichtin sopimuksen yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa koskevia asioita peiteltiin journalistien ja ulkopolitiikasta vastaavien poliitikkojen sanattomasta sopimuksesta.

On puhuttu jopa toimittajien ja mielipidevaikuttajien vaikenemisesta.

Poliittinen uutisjournalismi ei tutkimuksen mukaan EU-asioissa keskittynyt sisältöjen vaan eliitin mielipide-erojen uutisointiin(211).

Aineiston perusteella Suomi turvautui omassa viestinnässään asioiden tietoisen hämärtämiseen.

Suomi ei kommentoi kertaakaan suoraan vierailulla olevan EU-vieraan Suomen puolueettomuuskannasta poikkeavia lausuntoja samassa yhteydessä, vaan johtopäätösten teko jää toimittajille tai televisiokatsojille.

Matalalla profiililla viestiminen johtaa kuitenkin tietynlaiseen kuvankäyttöön televisiouutisissa.

Jos poliitikko ei anna lausuntoa kameralle, joutuu toimittaja kertomaan asiat tavalla tai toisella omassa puheosuudessaan, jonka viemä aika on kuvitettava(212).

Myös kuvituskuvan aihepiirillä on merkityksensä. Puolueettomuusaiheessa sotilaallinen tilpehööri on korvannut kokonaan ulkopolitiikan merkkitapauksia toistavan symbolikuvaston.

EU:n vaatimaa yhteisöllisyyttä ei voitu avoimesti lausunnoissa myöntää, koska se olisi kotiyleisön silmissä näyttänyt nöyrtymiseltä Brysselin edessä.

Suomi halusi pitää kiinni neuvottelukunniastaan, eikä ollut valmis julkisesti myöntämään edes ilmiselviä tappioita(213).Nolostunut